Taizén veli Roger – rauhan ja luottamuksen rakentaja

Taizén veli Roger tunnetaan Ranskassa sijaitsevan Taizén ekumeenisen luostariyhteisön perustajana. Hänen näkynsä oli elää yhteisössä erilaisten kristittyjen kanssa ja rakentaa rauhaa ja luottamusta ihmisten välille.

Lapsuus ja nuoruus
Veli Roger, oikealta nimeltään Roger Schutz (1915-2005) syntyi Sveitsissä pienessä Provencen kylässä 12.5. 1915. Sveitsissä suurin kirkkokunta oli reformoitu kirkko, jonka pappina veli Rogerin isä Charles Schutz toimi. Hänen äitinsä Amelie Schutz hoiti yhdeksänlapsista kotia. Isän luonne oli jyrkkä ja periaatteellinen, äiti oli sovittelevampi ja joustavampi. Veli Rogeriin teki suuren vaikutuksen hänen äidinäitinsä, joka saapui Ranskasta Sveitsiin ensimmäistä maailmansotaa pakoon. Äidinäiti oli ottanut kotiinsa rintamaa paenneita lapsia, naisia ja vanhuksia. Hän oli itse evankelinen protestantti, mutta hän osallistui myös katolilaiseen messuun.

Veli Roger sairasti nuoruudessaan pahan tuberkuloosin, joka vei hänet kuoleman rajoille. Toipuminen kesti vuosia, ja veli Roger vietti paljon aikaa yksinäisillä retkillä vuoristossa. Myöhemmin hän on kertonut, että tuo kokemus vaikutti häneen vahvasti. Kuoleman lähellä hän koki Jumalan kutsuvan häntä.

Kutsumuksen muoto alkoi vähitellen kirkastua. Nuoruudessaan veli Roger halusi kirjailijaksi, mutta hänen käsikirjoitustaan ei julkaistu. Hänen isänsä painosti häntä aloittamaan teologian opinnot, jotka eivät kuitenkaan aluksi inspiroineet nuorta Rogeria. Toisen maailmansodan puhjettua häntä pyydettiin johtamaan opiskelijoiden yhteisöä. Tästä Grande Communautésta tuli paikka, jossa Roger jakoi kristittynä olemista toisten nuorten kanssa. Vähitellen hän koki, että Jumala kutsuu häntä perustamaan yhteisön, jossa rukoillaan kolmesti päivässä ja suojellaan sotaa pakenevia ihmisiä. ”Sanoin itselleni: — En halua niinkään tulla itse ymmärretyksi, vaan pyrin ymmärtämään kaiken mitä toisessa ihmisessä on. Ei ollut kysymys vähemmästä kuin että läpi koko elämäni yhä uudestaan palaisin tähän peruuttamattomaan päätökseen.”

Sodan keskellä
Veli Roger alkoi etsiä yhteisölle sopivaa taloa Ranskan maaseudulta. Ranska oli vuonna 1940 jakaantunut kahtia. Pohjoinen oli natsi-Saksan asevoimien hallussa. Eteläosa, niin sanottu Vichyn Ranska, oli Saksan vasallivaltio. Veli Roger etsi paikkaa, joka ei ollut liian ylellinen eikä liian lähellä Sveitsiä. Lopulta hän päätyi pieneen ja köyhään Taizén kylään. Se sijaitsi Burgundin maakunnassa lähellä vanhaa Clunyn luostaria. Keskiajalla Cluny oli ollut tärkeä kristinuskoa uudistanut paikka, mikä inspiroi veli Rogeria suuresti.

Taizén kylässä eräs vanha nainen sanoi Rogerille: ”Jääkää tänne, me olemme niin yksinäisiä.” Veli Roger osti köyhästä kylästä talon, josta tuli hänen kotinsa. Hän otti sinne pakolaisia, joita piiloteltiin talon suojissa. Joka päivä hän vetäytyi kolmesti rukoilemaan. Talossa vieraili hänen sveitsiläisiä ystäviään, ja yhteisöelämä alkoi vähitellen hahmottua.

Vuonna 1942 veli Rogerin toiminta kavallettiin saksalaisille. Tämä järkytti Rogeria syvästi ja hän joutui pakenemaan Sveitsiin. Siellä hän yhdessä kolmen muun nuoren miehen kanssa perusti pienen veljesyhteisön. Syksyllä 1944 hän palasi heidän kanssaan Taizén kylään.  Veljet auttoivat kylän lähellä olleiden vankileirien saksalaisia sotilaita. He veivät heille ruokaa ja rukoilivat heidän kanssaan. Veli Rogerille oli ratkaisevan tärkeää tuntea sekä ranskalaisten pakolaisten että saksalaisten sotavankien ahdinko. Hän koki vahvasti, että sodassa ihmiset johdetaan harhaan. Pieni joukko ihmisiä voi saada monet toimimaan vastoin periaatteitaan. Siksi veli Rogerille oli ensiarvoisen tärkeää, ettei mitään kansaa kokonaisuudessaan syyllistetä ja leimata: ”Molemmat ihmisryhmät olivat yhtä syyttömiä”.

Taizén yhteisö syntyy
Sodan jälkeen veljien elämä oli köyhää, yksinäistä ja raskasta. Veljet olivat ottaneet periaatteekseen, että he eivät ota vastaan mitään lahjoituksia vaan ansaitsevat elantonsa omalla työllään. ”Ne olivat kovia vuosia. Elimme eristettyinä, kuin irtileikattuina ympäristöstämme.” Veljet kuitenkin säilyttivät yhtenäisyytensä vaikean ajan keskelläkin: ”Naurulla oli tärkeä merkitys, eikä sen puhkeamiseen paljon tarvittu, ei edes kesken rukoushetken.” Vuonna 1947 yhteisö viimein saavutti niukan mutta turvatun toimeentulon.

Yhteisössä alkoi vierailla sekä katolilaisia että protestanttisia vieraita.  1948 yhteisö sai luvan käyttää Taizén vanhaa kyläkirkkoa rukoushetkiinsä. Protestanttiset veljet saivat luvan katoliselta Pariisin nuntiukselta Giuseppe Roncallilta, josta tuli myöhemmin katolista kirkkoa uudistanut ja ekumeniaa vahvasti ajanut paavi Johannes XIII.

Vuonna 1949 seitsemän ensimmäistä veljeä antoi elinikäiset luostarilupaukset. Taizén yhteisö oli syntynyt. Lupauksia inspiroivat erityisesti Jeesuksen Vuorisaarnan autuaaksijulistukset. Veli Roger kirjoitti luostarisäännön lopulliseen muotoonsa 1952–53.

Nuoret tulevat  
1960-luvulla vierailijoiden määrä kasvoi rajusti Taizéssä. Keskellä yhteiskunnallisesta kuohuntaa tuhannet nuoret löysivät Taizéstä paikan, jossa he kohtasivat toisiaan ja rukoilivat. Tämä oli suuri haaste Taizén yhteisölle, joka ei ollut mitenkään osannut varautua näin lukuisiin vieraisiin. ”Olimme aina valmiita ottamaan vastaan ihmisiä. Mutta vieraiden tulvan nopea kasvu ylitti rajusti aikaisemmat odotuksemme.” Veli Rogerin johdolla Taizé päätti muuntaa toimintaansa niin, että nuoret voivat osallistua yhteisön elämään. Vuonna 1962 Taizén kylään valmistui Sovituksen kirkko, jota on myöhemmin laajennettu useaan otteeseen purkamalla takaseinä. Aluksi veli Roger koki ajatuksen omasta kirkosta vieraana. Hän ei halunnut jähmettää yhteisön toimintaa seiniin eikä rakenteisiin ja piti kirkkoa aivan liian suurena. Kirkon valmistuttua hän kuitenkin ajatteli sateenkaaren nähdessään: ”Tämä kirkko ei tule jähmettämään meitä. Se on arkki. Se täyttyy!

Myös yhteisön rukoushetkiä alettiin muokata niin, että nuorten oli helpompi osallistua niihin. Rukoushetkiä varten alettiin luoda uudenlaisia lauluja. Ne olivat lyhyitä ja meditatiivisia ja niihin oli helppo liittyä, vaikka kristillinen perinne ei olisikaan ollut tuttua. Nuoria varten luotiin päiväohjelma, joka rytmittyi kolmen rukoushetken ympärille. Nykyisin päivään kuuluu myös Taizé-veljen pitämä raamattualustus, ryhmäkeskusteluja ja talkootöitä. Yhteisö toimii kokonaan veljien ja nuorten työpanoksen varassa, palkattua työvoimaa ei ole.

Taizén merkitys laajenee
Merkittävä käänne yhteisön historiassa oli, kun Taizén veljet olivat mukana Vatikaanin toisessa konsiilissa (1962-1965) veli Rogerin ja veli Maxin johdolla. Paavi XIII ja veli Roger kokivat syvää yhteyttä. Veli Roger kuvailee Johannes XIII:a: ”Hän oli universaalinen paimen, jonka kutsumuksena oli ajanmukaistaa ekumeeninen paimenvirka.” Paavi taas lausui Taizéstä: ”Niin, Taizé, se pieni kevät!” 1969 yhteisöön liittyi ensimmäinen katolilainen veli.

1960-luvulla veli Roger ystävystyi myös Konstantinopolin patriarkan Athenagoraksen kanssa. ”Olimme kuin alkukirkossa. Hän osoitti niin suurta luottamusta”, hän totesi veljien vierailtua Konstantinopolissa. Veli Roger vieraili myös äiti Teresan luona Intiassa ja he ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan.

1960-luvulla Taizé laajensi toimintaansa Ranskan ulkopuolelle. Ensimmäinen pieni yhteisö, fratertineetti, syntyi Algeriaan. Nykyisin näitä yhteisöjä on Brasiliassa, Bangladeshissa ja Senegalissa. Vuodesta 1978 alkaen Taizé on järjestänyt suuria tapahtumia myös yhteisön ulkopuolella. Uudenvuodentapahtumia vietetään vuosittain Euroopan eri suurkaupungeissa, viimeksi Berliinissä ja tänä vuonna Roomassa. Vastaavia tapahtumia on nykyisin ympäri maailmaa. Taizéssä näitä tapaamisia kutsutaan nimellä ”Luottamuksen pyhiinvaellus halki maanpiirin”. Niissä on ollut enimmillään jopa yli 100000 osallistujaa.

Veli Rogerin teologia ja elämäntyö
Veli Roger ei ollut järjestelmällinen teologi, mutta hänen elämänsä, rukouksensa ja ajatuksensa ovat inspiroineet monia. Taizén sääntöä kirjoittaessaan hän puhui ilosta, yksinkertaisuudesta ja armahtavaisuudesta. Usein hän korosti Jumalan myötätuntoa, myötäkärsimistä. Hän lainasi ortodoksista kirkkoisä Iisak Syyrialaista: ”Jumala voi antaa vain rakkautensa”. Rakkaudestaan käsin Jumala ei voinut muuta kuin näyttää rakkautensa ja tulla ihmiseksi Kristuksessa. Veli Roger korosti sitä, miten Pyhä Henki on jokaisessa ihmisessä ja että Kristuksen kautta koko ihmiskunta on sovitettu.

Ylösnousemus, toivo ja luottamus ovat myös vahvoja teemoja veli Rogerin ajattelussa ja elämässä. Hän korosti aina, miten Jumalan rakkaudesta nousee kutsumus rakentaa rauhaa, rakastaa lähimmäistä ja elää hyvyyden puolella.

Veli Rogerin elämä päättyi traagisesti elokuussa 2005 kesken rukoushetken. Mielenhäiriön vallassa ollut nainen puukotti häntä, ja hän kuoli saamiinsa vammoihin. Veli Rogerin seuraajana Taizén  yhteisön johtajana toimii veli Alois.
Taizén yhteisössä ja lukuisilla matkoillaan maailman eri puolilla veli Roger kohtasi lukemattomia ihmisiä. Vielä 90-vuotiaana hän kuunteli Taizén Sovituksen kirkossa nuorten huolia ja rukoili heidän kanssaan. Veli Rogerin kuoleman jälkeen Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams sanoi: ”Hän oli ihminen, jonka aitous loisti läpi kaikesta, mitä hän sanoi ja teki. Kasvoillaan, olemuksellaan, äänellään ja läsnäolollaan hän puhui mahdollisuudesta elää rauhassa, elää sovituksessa.”

teksti: Hannu Varkki
Lisätietoja
http://www.taize.fr

Brother Roger of Taizé: God is love alone. Continuum 2003.

Clément, Olivier: Taizé, elämälle tarkoitus. Sinapinsiemen ry 2001.

Gonzáles-Balado, José Luis: Taizé, rakkauden yhteisö. Kirjapaja 1987.

Santos, Jason Brian: A Community called Taizé. A story of Prayer, Worship and Reconciliation. InterVarsity Press 2008.

Spink, Kathryn: Avara sydän. Taizén veli Roger, sovituksen puolestapuhuja. Kirjaneliö 1994.

Advertisements
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s